Kirjoja hyvään oloon

Alla mainittuja kirjoja olen lukenut viime aikoina. Niistä löytyy runsaasti tutkimuksia ketoruokavaliosta ja sen merkityksestä elimistölle. Elimistön toiminnan periaatteita on kerrottu selkokielellä. Ruoan merkitys hyvinvoinnille on vain niin suuri! Reseptejä löytyy niin hifistelijöille, kuin tavalliseen arkeen. 

Nyt, kun omaa ketoiluelämää on jatkunut reilut 3kk ja painoa pudonnut 71kg:sta 61kg:aan, niin voin vain todeta, että olen elämäni kunnossa. Naapurituolista mainitaan, että 'pistä sinne, että onhan tuon oheiskärsijänkin vatsa pienentynyt neljä kiloa'. 

Omassa työssä noudatan tietenkin virallisia ohjeistuksia. Ja jos lotossa voittaisin, niin perustaisin hoivayksikön, jossa syödään ketoperiaatteella ja nautitaan elämästä.

-Elviira Krebber: Parantava ketoosi, terveeksi sokerittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla

-Johanna Kangas, Marko Kangas: Ketopariskunnan keittiössä, 100 ketogeenistä reseptiä

-Anni Sirviö, Fredu Sirviö, Risto Lahti: Keto reseptejä, polta rasvaa ja pudota painoa nopeasti ja turvallisesti

-Olli Posti: Supermarket Survival, rakkaudesta ruokaan ja hyvinvointiin

-Taija Somppi, Jani Somppi: Parantavat rasvat

-Antti Heikkilä: Lääkkeetön elämä

Tänään sunnuntaina meillä on soppapäivä ja leipäpäivä.

Kanakeitto jääkaapin jämien tyyliin

Superpehmeät sämpylät

Siemennäkkäri

Olipas mulla tavat

Jokseenkin allaolevaan tapaan kulki oma ruokailutapa, kovin paljoa ei poikkea. Suora lainaus kirjasta 'Parantava ketoosi', Elviira Krebber.
"Monet ihmiset syövät tiettyihin kellonaikoihin pelkästä tottumuksesta. Syödään aamiainen heti herättyä, pidetään aamupäivän kahvitauko työkavereiden kanssa, vähän ajan päästä mennään yhdessä lounaalle ja sitten onkin jo iltapäivän kahvitauko, jolloin on mukavaa jos joku on tuonut kaupan lisäainepullaa kaikkien piristykseksi. Kotimatkalla käydään ruokakaupassa ja napataan samalla pikku välipala. Sitten onkin jo kiire valmistamaan ruokaa kotiin. Iltapäivän pulla kaihertaa mieltä; se ei ollut terveellistä ja vyö kiristää muutenkin. Hunajamarinoitujen broilerinsuikaleiden sekaan sujahtaa kasvipohjaista kevytkermaketta kuin synninpäästöksi pullan syömisestä. Taitavasti brändätyn ruisleivän päälle sipaistaan kevyesti vielä taitavammin brändättyä kolesterolia alentavaa kasvimargariinia. Täysjyväpastaa täytyy ottaa iso annos, onhan se terveellistä, vaikka maku saisi olla parempikin. Päivällisen jälkeen onkin mukava lösähtää sohvalle loppuillaksi katsomaan televisiota. Rankan päivän päätteeksi voi ottaa aspartaamilla makeutetun kevytsiiderin, onhan se tullut ansaittua kun töitä tuli tehtyä niin paljon, eikä siinä ole juuri kaloreitakaan. Siiderin mukana tulee napattua vieruskaverin sipsipussista pari kourallista sipsejä kuin huomaamatta, ja illan lopuksi sujahtaa suuhun salaa muutama karamelli. Ei ihme, jos tätä menoa metabolinen oireyhtymä ja lopulta diabetes ovat arkipäivää."

Noin kun sen näkee tekstinä, niin tuleepa vain mieleen, että mitä sitä ylipäätään on ehtinyt mitään tehdäkään. Tosin olen ihan vitsinä välillä sanonutkin, että aiemmin minulla oli 'kolmen tunnin syöttöväli'. Eli tuli vaan niin älyttömän huono olo, ellei niin usein saanut ruokaa, tai edes jotakin syötävää. Ruisleipä oli kovin tavallinen välipala ja vaikka mikä pala. Toisaalta, kuinkapas usein millään vastaanotolla kysytään, että 'mitä sinä syöt?'. Koska nyt on huomannut, miten paljon omaan vointiin vaikuttaa se, mitä suustani alas laitan. 

Juhannusaattona herkutellaan

Sateinen on juhannusaatto Äkäslompolossa. Lämpötila pyöriskellyt 10-15 asteen välillä. On sateesta se hyöty, että itikoita on niin paljon vähemmän.

Meillä kävi tänään yllätysvieraita läheltä ja kaukaa: naapurikorttelista ja 1000km päästä. Tässä vähän kävi niin, että olkkarin pöydällä oli näitä ketokeittokirjoja, kun selailemme niitä päivittäin. Siitähän se jutunjuuri alkoi. Ja jatkui vaan. Olin tehnyt juustorieskoja, munavoita ja tzatzikia. Vierasvara oli siis täysin ketoa. Pyöräytin sitten vielä uuniin pomppujuustot goudasta. Ne vasta oli hauskoja! Tein tällä kertaa parin sentin kuutioita, ne pellille suht kauaksi toisistaan, uunissa tunti 100:ssa asteessa, sitten vielä vartti 140 asteessa ja valmista tuli! Viimeksi, kun tein sellaisia sentti halkaisijaltaan paloja, niin nehän loikkivat pitkin uunia, katon kautta pohjalle ja valtaosa kyllä jäi pellille. Näistä isommista lähti uunissa pomppimaan vain pari. Sen sijaan siinä kohtaa, kun otin naksuja pois pelliltä, mokomat alkoivat loikkia ihan silmille! Kierittelin naksut vielä mausteseoksessa, jossa oli paprikaa, suolaa ja pippurisekoitusta. Helppoja kotitekoisia sipsejä ja ilman lisäaineita.

Juustorieskat on mukavan helppo tehdä: sekoitetaan 200g juustoraastetta, 4 munaa ja 1rkl psylliumia. Annetaan taikinan rauhoittua tovi, että psyllium turpoaa. Pellille 9 reilua nokaretta ja 200 -asteisessa uunissa vartti. Herkut valmiit!

Aamupalana mekkaloitiin Vitamixilla. Silloin, kun tehosekoitin tuli, ja käytin sitä ensimmäisiä kertoja, niin käyntiääni tuntui niin kovalta, että pelkäsin laitteen hajoavan atomeiksi. Nykyisin jo ihmettelemme, miten se on jo paljon hiljaisempi. No höpsis, lienemme vain tottuneet ääneen. Käytössähän laite on lähes päivittäin. Pääsääntöisesti teen sillä keittoja. Tänään tein sopan aamupalaksi jälleen tutulla reseptillä, jonka olen nimennyt 'Jääkaapin jämät'. Tällä kertaa tehosekoittimeen meni porkkana, chiliä, inkivääriä, kurkkua, selleriä, pikkutomaatteja, keltainen paprika ja cashew -pähkinöitä.

Muusinhimoon tein kukkakaalista tutun sörsselin: laitoin kukkakaalin pikkuisiksi palasiksi, pannulle voihin paistumaan toviksi ja siihen sekaan vielä kuohukermapurkillinen. Lempeällä lämmöllä saivat muhia pehmeäksi, sitten sauvasekoittimella muusiksi ja toki kimpale voita sekaan ynnä suolaa. Siinäpä muheva kylkiäinen Ketopariskunnan lihapullille. Sekin hurjan simppeli ohje: jauhelihan sekaan mausteita maun mukaan (toki täsmäohjekin on), paistellaan voissa ja kermapurkillinen mukaan pannulle, tovin kiehahtaa kasaan ja ääntä kohti!

Illan mittaan paistoin Vaahteramäen Eggspressiltä hankitun lehmänpalan kiinni, ensin voissa olin haudutellut juustokuminaa, pippurisekoitusta, paprikaa ja suolaa. Virittelin hidaskeittimen valmiiksi: vettä, porkkanaa, inkivääriä, chiliä ja valkosipulia. Sinne sitten vain liha yöksi pötköttämään. Tuoksut leviää pirtissä! 

Pomppujuustoa

Juustojen kirppupeli

Mikä niille juustopaloille oikein tuli? 

Kurkkaas, mitä uunissa tapahtuu.

Juustojen kirppupeli

Naposteltavat ja superhelpot juustopopparit syntyvät esimerkiksi goudasta. Leikkaa juusto sentin kuutioiksi, laita leivinpaperille suht kauaksi toisistaan. Tunti 100 -asteisessa uunissa, nosta uunin lämpötila 140 asteeseen ja anna olla vielä n. 10 minuuttia. Ja syömään! Lisämakua tulee, jos kieputtelet juustopalat uunin jälkeen mausteseoksessa. Tänään laitoin siihen sipulijauhetta ja pippuria. Oikein namia!

Rasvakokeen tulokset

Tänään tuli perjantaina otettujen kolesterolikokeiden tulokset.

Sanoisin, että odotin jotain ihan supersurkeaa listaa, koska niin paljon olen kuullut siitä, että on vain pahaksi koko ruokavalio. 

No, vointi on erinomainen, joten näillä mennään. Jospa sitten vuoden kuluttua uudet mittaukset.

Aamupala tai lounas

Mulle on tullut semmoinen tapa, että tyhjennän jääkaapin jämät blenderiin. 

Muutama viikko sitten oli vielä hurjan tarkkaa, että jonkun ohjeen mukaan millilleen oikeat määrät kutakin ainetta. Nyt... pistän vettä pari desiä, sit kaikkea vihannesta, ja mitä kaapista sattuu löytymään. Yleensä porkkana, salaattia, kurkkua, pinaattia, tomaatteja, inkivääriviipale, chiliviipale, niin ja pähkinöitä, valkosipulin kynsiä, jotakin yrttejä, suolaa... Esimerkiksi tuolla lailla. 
Ja niin on minun soppalounas ja Auliksen aamupala valmiina viidessä minuutissa. Cashew -pähkinät tekee tosi kermaisen vivahteen.

Kerran kävi niin, että hurjastelin pippurin kanssa. Maistelin lusikalla valmista tuotosta, että tarvitseekohan lisää maustetta. Tokkopa... on niin ihan ookoo. Muutama sekunti ja... AUTS mikä tykitys makujen rekyylistä. Lähinnä pippurinen takaisku. Huh!

Sapuska surrur -valmiina tehosekoittimeen #vitamix

Kohta kolme kuukautta keveämpää elämää

Ja tästä minulla kaikki alkoi. 

Keto Kickstart -valmennuksessa materiaali tulee itselle maailman tappiin. Saa kyllä kiittää Anni ja Fredu Sirviötä tuloksista: hyvä olo, kipulääkkeistä päässyt eroon, samoin kuin verenpainelääkkeestä. 

Vähän jännän äärellä olen. Ylihuomenna mitataan rasvat, ja vaikka kuinka olen pyrkinyt syömään vain hyviä rasvoja, niin kyllä avokado tulee jo korvista ulos. Työpöksyt on jääneet sen verran suuriksi, että näyttävät ihan pöljiltä. Aika kiva!

Äkäslompolossa kelien puolesta on ollut aika vilakka aamu, +2 astetta vain. Sentään jäätiin ilman luvattua lumisadetta, huh helpotus. Viikonloppuna olikin senpäiväinen ukonilma, että oksat pois. Jyrinää kesti puoli tuntia yhtä soittoa. Ja muutamat mehukkaat salamat. Sitä ennen lämpötilat huitelikin +30 asteessa. Sopiiko tähän sitten, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. 

Epilepsia ja ketogeeninen ruokavalio

Luin jostakin, kuinka ketogeeninen ruokavalio on hyväksytty lasten epilepsian hoitomuodoksi. Lisäksi moni kokee ruokavaliosta hyötyvänsä erilaisin tavoin. 

Nutrician sivulta seuraava teksti:

Epilepsia

Epilepsia on neurologisista sairauksista yleisin. Maailman terveysjärjestön (WHO) arvion mukaan noin 1 % maailman väestöstä sairastaa epilepsiaa (1). Ketogeenista ruokavaliota on käytetty vaikeahoitoisen epilepsian ruokavaliohoitoon jo lähes sadan vuoden ajan.

Ketogeeninen ruokavalio

Ketogeeninen ruokavalio oli epilepsian ensisijaishoito 1920-luvulle asti. Epilepsialääkkeiden tultua markkinoille ruokavaliohoidon käyttö kuitenkin väheni vähenemistään. 1990-luvulta lähtien ketogeeninen ruokavalio on jälleen tunnustettu arvokkaaksi vaihtoehdoksi vaikeahoitoisen, lääkeresistentin epilepsian hoidossa.

Mikä ihmeen ketoflunssa?

-ethän sä ole lihava?
-miks sä teet tollasta, toi on vaarallista!
-aivot tarvii hiilareita, eksä tajua!

Ja niin edelleen... tosin on muuten vähentyneet moiset kommentit, tai sitten niitä vain ei minulle ihan suoraan enää sanota.

Olen lueskellut muutamia ketokirjoja. Kiva tunne, kun nykyisin pystyy keskittymään kirjan lukemiseen! Aika villi juttu oli kirjassa Parantava ketoosi. Kyseessä siis ketoadaptaatio, jossa elimistön aineenvaihdunta siirtyy hiilihydraattipolttoisesta rasvapolttoiseksi. Olo voi tämän ketoadaptaation aikana olla vähän surkea, väsähtänyt, ja yleisesti ottaen huono olo. Tilaa sanotaan myös ketoflunssaksi. Vointi helpottuu vedenjuonnilla ja suolan lisäämisellä. No, pointti mulla on kyllä oikeastaan 1800 -luvun lopulta koskien Frederick Schwatkaa.

Nyt suora lainaus kirjasta: "...tutkimusmatkailija Frederick Schwatka teki tutkimusmatkansa Kanadan arktisilla alueilla. Matkan aikana hän nautti samaa ruokaa kuin seuranaan olleet inuiitit. Muistiinpanoissa hän kuvailee, kuinka pelkän poronlihan syöminen johti aluksi energianpuutteeseen ja voimattomuuteen tehden vaeltamisesta vaikeaa. Voimaton olotila meni kuitenkin ohi 2-3 viikon sisällä. Schwatkan keho oli siis käynyt läpi ketoadaptaation eli vaihtanut hiilihydraattien polttamisen rasvan polttamiseksi. Kanadan arktisille alueille oli aikaisemminkin tehty tutkimusmatkoja, mutta tutkijat eivät olleet palanneet elävinä takaisin. Yksi Schwatkan matkan tarkoituksista olikin selvittää, mikä edellisillä tutkimusmatkailijoilla oli mennyt pieleen. Mielenkiintoinen seikka oli, että edelliset länsimaiset tutkimusmatkailijat olivat ottaneet mukaan omat ruokansa, kun taas Schwatka söi samaa vähähiilihydraattista ruokaa kuin inuiitit. Koko Schwatkan mukana ollut tiimi söi myös samaa ruokaa kuin inuiitit ja kaikki tiimin jäsenet Schwatka mukaan lukien palasivat elävinä takaisin." -Parantava ketoosi-

"Aivan viime aikoina ketogeeninen ruokavalio on kasvattanut suosiotaan etenkin kestävyysurheilijoiden parissa. Tämä ei ole mikään ihme. Kehon hiilihydraattivarasto on paljon rajallisempi kuin rasvavarasto. Jos hiilihydraatteja on lihaksissa ja maksassa varastoituneena vain noin 2000Kcal verran, hoikallakin ihmisellä rasvaa voi kehossa olla 30000-50000Kcal verran. Hiilihydraattipolttoisen maratoonarin täytyy siis tankata hiilihydraattia tämän tästä siinä missä rasvapolttoinen maratoonari pyyhältää koko matkan ilman hiilihydraattitankkausta ja ilman, että suoritus kärsisi tai seinä tulisi vastaan. Voi siis ajatella, että rasvanpolttoainetankki on paljon suurempi kuin hiilihydraattipolttoainetankki. Valitettavasti hiilihydraattipolttoisella urheilijalla ei ole pääsyä rasvatankille kuin vasta ketoadaptaation läpi käytyään." -Parantava ketoosi-

Kun aloittelin ketoruokavaliota, ajattelin, että ihan vain suorilta käsin syön ruokavalioon sopivia ruokia. Alkoi kyllä tympäistä muutamassa päivässä. Sitten googlettelin blogeja, ja sieltähän alkoi löytyä varsin herkullisia reseptejä. Tutustuin sitten muutamiin kirjoihin: 'Paulan ketoreseptit',  'Ketopariskunnan keittiössä', 'Keto Kickstart, Keto reseptejä'.
Lisäksi hankin Keto Kickstart -valmennuksen, joka on kerran hankittuna käytössä maailman tappiin.

Yhtenä herkkureseptinä superhelppo juustorieskaohje Ketopariskunnan keittiössä -kirjasta:
-200g juustoraastetta
-4 munaa
-1rkl psylliumia
Kaikki sekaisin, anna vähän aikaa seistä, että taikina paksuuntuu ja nostele lusikalla 11-12 nokaretta pellille. Uunissa vartti 200 asteessa. Ja eikun ääntä kohti! Vielä muuten kun lykkäät munavoita päälle niin aah...

Ja vielä tämmöinen muunneltu uunivuoka, ihan oma sovellus: voideltuun uunivuokaan sekalaisessa järjestyksessä:
-broilerinpaloja paistettuna tai vaihtoehtoisesti paistettua jauhelihaa
-kukkakaalin paloja
-parsakaalin paloja
-kesäkurpitsaa paloiteltuna
-fetaa tai muuta valkoista juustoa palasina
Kippaa päälle pippuria ja suolaa ynnä:
-kermaa pari desiä
-reilu kerros juustoraastetta
Hela setti uuniin 175 asteeseen, kolme varttia tai kunnes pinta kauniin ruskea.
Tämä on sellainen tymäys että oksat pois. Ja pitää hyvin nälän!

Tällä hetkellä ketoilua on itsellä takana 10 viikkoa. Lähtöpaino 71kg, nyt 63kg. Ja en tosiaan ole mikään urheilija, vaan tavallinen muija, joka haluaa tuntea olon hyväksi. Ketoflunssa kesti pari päivää. Syön kolme kertaa päivässä, kun ennen piti saada pötyä pöytään kolmen tunnin välein, että ei vallan pyörtyisi. Nyt on tullut rutkasti aikaa päiviin, ja myös energiaa. Ai niin, viime viikolla lopetettiin verenpainelääke. Aika kova juttu!

Joka tapauksessa, aiheesta ollaan montaa mieltä, ja aina ei ihan ainakaan samaa mieltä. Itsepä tulin eetteriin ruokavalioni kanssa. Totean kuitenkin, että en ole nälkiintynyt, enkä nälkiinnytä itseäni. Jätän syömättä sipsit, ranskalaiset, suklaat ja paahtoleivän. Limutkin on pannassa arkijuomana. Margariineja olen inhonnut aina. Kun oikein villiinnyn, menee pussi turkinpippuria ja saunan lauteilla kolmostölkki. 

Totean niinikään, että kerron omasta matkastani. Niin sanotulla normaalilla virallisesti hyväksytyllä ruokavaliolla ollessani olin jatkuvasti väsynyt (no työn syy tietenkin!) ja kivulloinenkin (voi taivas niitä kipulääkkeitä). En ole tuomitsemassa kenenkään syömisiä tai juomisia. En missään tapauksessa yritä houkutella ketään mihinkään ja en taatusti ota vastuuta kenenkään ravitsemuksesta. Jokainen aikuinen ihminen päättää itse omat asiansa.