Olipas mulla tavat

Jokseenkin allaolevaan tapaan kulki oma ruokailutapa, kovin paljoa ei poikkea. Suora lainaus kirjasta 'Parantava ketoosi', Elviira Krebber.
"Monet ihmiset syövät tiettyihin kellonaikoihin pelkästä tottumuksesta. Syödään aamiainen heti herättyä, pidetään aamupäivän kahvitauko työkavereiden kanssa, vähän ajan päästä mennään yhdessä lounaalle ja sitten onkin jo iltapäivän kahvitauko, jolloin on mukavaa jos joku on tuonut kaupan lisäainepullaa kaikkien piristykseksi. Kotimatkalla käydään ruokakaupassa ja napataan samalla pikku välipala. Sitten onkin jo kiire valmistamaan ruokaa kotiin. Iltapäivän pulla kaihertaa mieltä; se ei ollut terveellistä ja vyö kiristää muutenkin. Hunajamarinoitujen broilerinsuikaleiden sekaan sujahtaa kasvipohjaista kevytkermaketta kuin synninpäästöksi pullan syömisestä. Taitavasti brändätyn ruisleivän päälle sipaistaan kevyesti vielä taitavammin brändättyä kolesterolia alentavaa kasvimargariinia. Täysjyväpastaa täytyy ottaa iso annos, onhan se terveellistä, vaikka maku saisi olla parempikin. Päivällisen jälkeen onkin mukava lösähtää sohvalle loppuillaksi katsomaan televisiota. Rankan päivän päätteeksi voi ottaa aspartaamilla makeutetun kevytsiiderin, onhan se tullut ansaittua kun töitä tuli tehtyä niin paljon, eikä siinä ole juuri kaloreitakaan. Siiderin mukana tulee napattua vieruskaverin sipsipussista pari kourallista sipsejä kuin huomaamatta, ja illan lopuksi sujahtaa suuhun salaa muutama karamelli. Ei ihme, jos tätä menoa metabolinen oireyhtymä ja lopulta diabetes ovat arkipäivää."

Noin kun sen näkee tekstinä, niin tuleepa vain mieleen, että mitä sitä ylipäätään on ehtinyt mitään tehdäkään. Tosin olen ihan vitsinä välillä sanonutkin, että aiemmin minulla oli 'kolmen tunnin syöttöväli'. Eli tuli vaan niin älyttömän huono olo, ellei niin usein saanut ruokaa, tai edes jotakin syötävää. Ruisleipä oli kovin tavallinen välipala ja vaikka mikä pala. Toisaalta, kuinkapas usein millään vastaanotolla kysytään, että 'mitä sinä syöt?'. Koska nyt on huomannut, miten paljon omaan vointiin vaikuttaa se, mitä suustani alas laitan.