Uuteen ruokavalioon tutustumista

Kuusikymppinen Äkäslompolossa asuva entinen väsypelle, nykyinen ruokaintoilija ihmettelee ketoruokavalion maailmaa. Seitsemän viikkoa ketoilleena voi havainnoida verenpaineen laskeneen niin, että verenpainelääkkeet saa kohta jäädä historiaan, toivottavasti. Jossakin kohtaa pitää varmastikin tarkistella kolesteroliarvoja, se vähän kyllä jännittää. Ateriat ovat helppoja tehdä ja hiilarihöttöpiereskely turvotuksineen on historiaa. Samaten valmisruoat jäävät kaupan hyllyille. Se tosin vielä jaksaa hämmästyttää, että puolisokin alkaa innostua aiheesta.

Että miksikö tällaiseen olen lähtenyt alunperin? No, ensinnäkin polvivaiva vahvoine kipulääkkeineen alkoi tympiä. Peilikuva alkoi tympiä. Jatkuva väsymys alkoi tympiä. Verenpaine alkoi tympiä. Noin alkajaisiksi.

Anni ja Fredu Sirviön KetoKickstart'n valmennuksella ja aika rennolla otteella olen tätä matkaa taivaltanut. Hiilarit suht vähissä, kasviksia reilusti, lihaa sekä rasvaa, tuota suomalaisten arkkivihollista. Vehnäjauho ja sokeri on nykyisin nounou. Elimistön ketoositilaa en mittaile mitenkään, puntarilla käyn ja olen ihan hyvilläni siitä, että kiloja on pudonnut jo liki seitsemän. On vain kevyempi olo!

Konkreettinen muutos myös näkyy. Olin Levin Inter-Sportissa hankkimassa kesäpöksyjä. Myyjä kysyi kokoa, ja varovasti kerroin, että no ehkä 42 mutta varmaankin 44. Myyjä siinä tokaisi, että heitäpä höpöttämästä. Korkeintaan 40. Ja niin muuten olikin! Ei vielä pää ole ehtinyt mieltämään kropan kokoa. 

Illalla käytiin hellun kanssa 2,5 kilsan lenkillä, se on meidän tavallinen pikalenkki. Tosin nyt pitkästä aikaa ihan sellaisella 'ennenvanhaan' -vauhdilla, eli 6km tunnissa.

Parsakaalia, kukkakaalia, fetajuustoa, mozzrellaraastetta ja kermaa.

Takuumurea paisti ja uunivuoka.

Fat bombs turkinpippurirakeilla.